maanantai 4. heinäkuuta 2016

Pienen intiaanin juhlat


Toukokuun viimeisenä sunnuntaina meillä juhlittiin pientä kaksi vuotiasta inkkariteeman merkeissä. Näitä kuvia katsellessa tulee ikävä herkkuja, mutta myös läheisiä. Tuosta juhlapäivästä tuli monelle ikimuistoinen, mutta ei pelkästään iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna saimme tiedon sukulaisen yllättävästä poismenosta. Miten onnellinen olenkaan, että muistin ikuistaa kuvin Eemin juhlapäivää, nuo kuvat ovat meille nyt entistä arvokkaampia muistoja. Yleensä unohdan juhlissa kahvituksen ja muun hääräämisen ohella napsia kuvia, sekä nauttia itse juhlasta. Seuraaville syntymäpäiville voisikin palkata hieman apukäsiä, niin saisi itse vain seurustella ja unohtaa stressin, kun kahvinkeitto vastuu onkin jollain muulla. Eemi taas nautti täysin siemauksin ystävien ja sukulaisten seurasta, uusista leluistaan sekä tietysti synttäriherkuista. 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Huhuu, onko siellä enää ketään?

Blogi on ollut jo muutaman kuukauden hiljaisuuden vallassa. Monesti olisi mieli tehnyt kirjoittaa, mutta arki on vienyt niin mukanaan, etten ole ehtinyt saatikka jaksanut. Pahoittelut siitä! Toisaalta on ollut myös rentouttavaa pitää luovaa taukoa, enkä ole ottanut mitään stressiä, vaikka blogi hiljainen onkin. Instagram sen sijaan on päivittynyt tasaiseen tahtiin, kuvia ja kuulumisia pääset seuraamaan jannikah_ nimimerkin takaa. Huhtikuun jälkeen on tapahtunut paljon kaikenlaista, onpahan nyt ainakin hetkeksi taas mistä kirjoitella! Toivottavasti siellä puolella jaksatte vielä lukeakin. 


Remonttien suhteen meillä on ollut nyt hiljaisempaa, mutta sitäkin taakkaa pitäisi pian taas alkaa purkamaan. Ikuinen sisustuskuume sen sijaan ei ole ottanut laantuakseen, mutta uusia hankintoja kotiin olen tehnyt maltillisesti. Ensi viikolla luvassa on Loviisan aitan Sweet Summer Party, jonne olen menossa yhdessä ystäväni kanssa. Toivottavasti sieltä löytyisi jotain pientä piristystä kotiin! 


Mutta missä ovat ne kesän hellekelit? Ei ole hyötyä asua hiekkarannan lähellä, jos kelit eivät suosi. Postauksen kuvat on otettu kesäkuun alusta, jolloin lämpomittari näytti hellelukemia. Tuolloin kävimme mm. Suomenlinnassa ja Korkeasaaressa. Lapsen riemua on niin ihana katsoa, ja kesä on loistavaa aikaa nähdä ja kokea kotimaassa. Meillä on jäljellä vielä monta paikkaa, missä pitäisi kesän aikana ehtiä Eemin kanssa käymään. Näistä on ensi viikolla vuorossa Herra Hakkaraisen talo Sastamalassa. Missä paikoissa te olette käyneet / aiotte käydä kesän aikana? 


Nyt ulos nauttimaan auringosta, kun se jälleen pilvien takaa saapui esiin!

Ihanaa viikonloppua! 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kevään kivoin viikonloppu

Huhtikuussa meidän perhe suuntaa toista kertaa Lapsimessuille, jotka järjestetään tänä vuonna 15.-17.4. Helsingin messukeskuksessa. Lapsimessujen kanssa samaan aikaan messukeskuksessa on myös Model expo, Kädentaito, Outlet Expo sekä Eläinystäväni (la-su) messut. Samalla lipulla pääsee siis kaikille messualueille! Viime vuonna käytiin kurkkaamassa tuo eläinpuoli myös, ja oli ihana silitellä mm. eri rotuisia koiria. Nyt kun Eemi on vanhempi, niin tuo puoli taitaa olla aika kiinnostava! Itse odotan messuilta eniten sisustus- ja lastenvaatepainoitteisia osastoja. Eemi taas nauttii varmasti niistä osastoista, joissa pääsee puuhastelemaan jotakin ja maistelemaan erilaisia tuotteita (viime vuonna Onnipuurot oli ehdottomasti lemppari). Lisäksi veikkaan Muumien näkemisen olevan taas kova juttu! Äitinä ihaninta on tietysti katsoa oman lapsen iloa, mutta mukavaa, että messuilta löytyy myös vanhemmille (ja raskaana olevillekin) paljon kaikenlaista!


Ja nyt asiaan... Sain Lastentarvike Muksutallilta kaksi ylimääräistä lippua, jotka haluaisin arpoa blogini lukijoiden kesken. ♥ Jos messut kiinnostavat, ja liput on vielä hankkimatta, niin osallistu ihmeessä!


Mukaan arvontaan osallistut kirjoittamalla sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään ja kertomalla, mitä odotat  messuilta eniten. (Messuohjelman ja näytteilleasettajat pääset katsomaan täältä.) Arvonta päättyy tiistaina 5.4. niin ehdin postittamaan liput vielä voittajalle.

Onnea arvontaan ja mukavaa viikkoa!  

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Uudistunut työnurkkaus


Yläkerran "aula" on toiminut meillä alusta asti tietokone/työtilana. Viime syksynä halusin kuitenkin tilaan hieman muutosta ja kunnollisen työpöydän aikaisemman Hemnesin lipaston tilalle. Lipasto oli todella ihana, mutta ahdas, kun sen sisälle piti ahtaa tulostinkin. Paikallisesta kirppisryhmästä löysin kahdellakympillä vanhan työpöydän, joka käytiin nopeasti hakemassa kotiin. Pienen hionnan jälkeen pöytä sai pari kerrosta valkoista puuvahaa ylleen ja valmista tuli. Vetimet ovat alkuperäiset. 

Työtila on meille riittävän kokoinen, eikä tietokone ole edes päivittäisessä käytössä. Läppärin tilalle haluaisin iMacin, mutta kukkaro on toista mieltä. Ehkä sitten joskus!  

Täältä voit käydä kurkkaamassa, miltä työnurkkaus näytti aikaisemmin, klik

Mukavaa uutta viikkoa! 

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Susta enkelit pitävät huolta

Marraskuussa huomasimme rakkaan kultaisennoutajamme Dinan käytöksessä jotain outoa. Hengitys välillä vaikeutui, ja koira sai nenäpunkkimaisia kohtauksia. Nuo kohtaukset menivät aluksi ihan hetkessä ohi, ja ajateltiin koiran nenässä olevan pölyä tms. mikä pistäisi aivastelemaan ja hengittämään hassusti. Koska perheemme toinen koira oli täysin oireeton, ajateltiin heti ettei kyseessä voisi olla nenäpunkki. Näitä hassuja kohtauksia tuli silloin tällöin, muutaman viikon ajan. Dina voi muuten kuitenkin mainiosti, ja oli oma reipas itsensä.


Joulukuun alkupuolella tällaisen kohtauksen jälkeen tuli kuitenkin yhtenä iltana runsaasti verta Dinan toisesta sieraimesta. Verta tuli noin kymmenisen minuuttia, ja oli todella rajun näköistä nähdä valkoisen koiran naama veren peitossa. Soitin välittömästi eläinlääkäriimme, ja kerroin Dinan tilasta ja näistä kohtauksista kaiken mahdollisen. Lääkäristä olivat kuitenkin sitä mieltä, että varataan seuraavalle päivälle aika, mistään akuutista tuskin olisi kyse. Uskaltauduimme lähtemään muutamaksi tunniksi pois kotoa, ja kotiin palatessamme huomasimme keittiössä veriroiskeita siellä sun täällä. Olo oli lohduton, ei auttanut kuin odottaa seuraavaan päivään. 

Seuraavana iltana lääkärissä Dinalta otettiin useita verikokeita, joista tutkittiin kaikki mahdollinen (tulehdusarvot, maksa- ja munuaisarvot, puna- ja valkosolut jne.), mutta kaikki olivat normaaleja. Keuhkot kuvattiin kasvaimen varalta, mutta keuhkokuvatkin olivat normaalit. Itse arvelin ja pelkäsin kasvainta nenäontelossa, joten päädyttiin varaamaan aika joulun jälkeen nenätähystykseen. Joulupyhien jälkeen Dina vietiinkin iltapäiväksi klinikalle tutkimuksiin. Kuulemma toisessa sieraimessa (siinä josta veri aina tuli) oli huomattavissa muutoksia toiseen sieraimeen verrattuna. Tästä sieraimesta otettiin koepalat, jotka lähtivät muualle tutkittavaksi. Tulosten saamisessa menisi muutama viikko. Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on joko kasvain tai nenäsieni. Nenäsieni olisi hoidettavissa, kasvain taas..


Joulukuun ajan verta tuli silloin tällöin, kohtauksia useammin. Lenkillä käyminen oli lähes mahdotonta, ulkona kohtaukset iskivät kaikista helpoimmin Dinan innostuessa vastaantulijoista tai toisista koirista. Pian ne eivät enää loppuneetkaan kovin helpolla, ja lääkäri suositteli, että emme lenkkeilisi kotitietä pidemmälle. 

Tammikuun puolivälissä saimme vihdoin tulokset. Tuloksissa ilmeni, että kyseessä ei ole nenäsieni, mutta kasvaintakaan ei voida täysin vahvistaa. Tämä hämmensi. Meille kuitenkin kerrottiin, että luultavammin kyseessä olisi kasvain, mutta se olisikin muualla päässä, jonne ei nenätähystyksellä tietenkään päässyt. Meille ehdotettiin 700€ maksavaa pään ct-kuvausta. Tätä samaa kuvausta meille ehdotettiin jo joulukuussa, mutta päädyimme silloin valitsemaan vain tähystyksen, koska lääkäri suositteli sitä enemmän, jos ei molempia halunnut tehdä samalla kertaa. Tässä kohtaa vakuutuksen sairaskulukatto alkoi lähestymään jo tämän vakuutuskauden osalta. Oli punnittava haluammeko todella maksaa 700€ täysin omasta pussista, vain kuullaksemme sen mikä jo tiedettiin melko varmaksi ilmankin. Tuon rahan olisin maksanut mieluusti, jos se olisi meitä jotenkin auttanut. Valitettavasti koiran päänalueen kasvain ei ole mikään ihan pikkujuttu.. Hoitovaihtoehtoina oli sädehoidot Tukholmassa (niitä ei ole Suomessa saatavilla) ja leikkaus Helsingissä. Valitettavasti tuon leikkauksen hinta oli todella suuri ja onnistumismahdollisuus erittäin pieni. Sädehoitojen ja Tukholman matkojen hinnoista puhumattakaan! Päädyimme lääkärin kanssa kokeilemaan antibioottikuuria Dinalle, josko se auttaisi oireisiin. 

Ja auttoihan se! Pari päivää kuurin aloittamisen jälkeen kaikki oireet katosivat! Ajateltiin jo kyseessä olleen jotain ihan muuta, mihin antibioottikuuri tepsi. Lääkärin kanssa sovittiin, että soitellaan kuurin loputtua. Kuuri kesti kolme viikkoa, ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Emme yhtään osanneet aavistaa mitä olisi vielä tulossa..


Noin viikko kuurin loppumisen jälkeen oireet palasivat. Hengityskohtauksia en itse nähnyt tai kuullut juuri ollenkaan, mutta se veri.. Sitä tuli useat kerrat päivässä. Lääkäri ehdotti antibioottikuurin uusimista, mutta mainitsi samalla ettei se ole ratkaisu. Auttaa hetkellisesti, muttei paranna mitään. Moni koira on voinut pääkasvaimen kanssa elää yli vuodenkin, mutta valitettavasti siinä lopulta käy huonosti. Antibioottikuurilla koira ei tietenkään voi elää, jos nyt uusittaisiin kuuri, niin sen jälkeen tulisi olla muutama kuukausi ilman. Sovittiin, että seurataan tilannetta ja soittelen klinikalle, jos muutoksia tulee. Saisin noutaa myös antibiootit ja kipulääkkeet Dinalle klinikalta, jos koen hänen niitä tarvitsevan. Tämän jälkeen tilanne lähti huononemaan rytinällä, ja soitinkin klinikalle muutaman päivän ajan kerran päivässä. Dina alkoi olemaan vetäytynyt ja verta tuli useamman kerran päivässä sekä öisin reippaammin. Nenään hän ei antanut koskea ollenkaan, joten selvästi kipujakin oli. Toivoimme kuitenkin parasta. 

En olisi ikinä uskonut että tilanne olisi voinut mennä niin huonoksi niin nopeasti. Alle viikossa oireiden palaamisesta oltiin jo todella huonossa ja ikävässä pisteessä. Verta vain tuli ja tuli, ja olo oli lohduton. Koirakin oli tietysti hämillään, eikä ymmärtänyt alkuunkaan mistä on kyse. Yhden päivän aikana tilanne äityi niin pahaksi, että sain itse pienen paniikki-itkukohtauksen. Ymmärsin, ettei mitään ole enää tehtävissä ja koiran ei oikeasti ole hyvä olla. Lääkärin kanssa oltiin yhtä mieltä, Dina olisi päästettävä sinne missä ei enää satu.


Saimme sovittua, että tulemme klinikalle illalla heti kun pääsemme. Klinikan aulassa odotellessa verta tuli jatkuvasti.. Kun pääsimme huoneeeseen ja Dina rauhoitettiin, niin veren tulo yltyi. Verta pulppusi nenästä hurjia määriä, ja niin surullinen kuin tilanne muutenkin oli, tuo näky sai minut vielä surullisemmaksi. Mitä jos tuo olisi tapahtunut ensi yönä kotona? Onneksi olimme jo tässä kohtaa klinikalla ja kärsimykset olisivat pian ohi Dinan osalta. Omani olivat vasta alussa. Jokainen koiranomistaja tiedostaa varmasti sen, että koiran hankkiessaan sitoutuu ajattelemaan aina koiran parasta. Tuo koiran paras tarkoittaa juuri näitä vaikeita ratkaisuja, joita omistajan oma sydän ja mieli eivät ymmärrä, vaikka järki niin sanookin. On kamalaa päättää toisen elämästä ja kuolemasta. Mutta niin itsekäs ei voi olla, että pitäisi toista väkisin elossa, vain siksi ettei itse osaisi kohdata sitä suunnatonta surua. Tuon päivän ja siitä viikon eteenpäin itkin vähän väliä ja missä sattui. Suru oli suunnaton. Onneksi monta ystävää pisti viestejä päivittäin ja kyseli vointia, ja hokivat, että teimme oikean ratkaisun. Vaikka sen oma pää ja lääkärit sanoivat, niin silti olo oli kamala. Päällimmäisenä mielessä oli ajatus, että olin pettänyt parhaimman ystäväni. Ystävät onneksi muistuttivat, että en pettänyt vaan tein juuri päinvastoin. Pidin lupaukseni ja ajattelin koirani parasta, vaikka olo kamala olikin. Onneksi muistot ja valokuvat säilyvät.

Dina 2008 - 2016

Terveiset pilven reunalle, ikävä on suuri. 

torstai 10. maaliskuuta 2016

Hei maaliskuu


Heipat pitkästä aikaa! Täällä kiireinen arki on napannut otteeseensa niin, ettei perässä meinaa pysyä! Kiirettä riittää, iltaisin sitä onkin jo niin väsynyt, että painelee mielellään nukkumaan ennen kymmentä. Hassua edes ajatella, että vielä pari vuotta sitten valvottiin ja keikuttiin yöllä jopa kahteen, vaikka aamulla olisi ollutkin koulua tai töitä? Ei onnistuisi enää mitenkään.. 

Kiireen lisäksi meidän perheessä on ollut huolta, murhetta ja surua kuluneen kuukauden aikana. Se onkin yksi syy, miksei blogin päivittäminen ole tuntunut tärkeältä, tai edes luontevalta puuhalta. Nyt voidaan jo paremmin, ja tuotakin aihetta voin avata omassa postauksessaan myöhemmin. 

Odotan jo innoissani kevättä, lämpöä ja aurinkoa. Sitä, että pihan tulppaanit ja omenapuut puhkeavat kukkaan. Siihen asti keittiön pöydältä löytyy joka viikko uusi kimppu tulppaaneita tai muita kukkia. Paremmin en voisi paria euroa käyttää, niin paljon näistä saan iloa! Naistenpäivän kunniaksi ostin itselleni uuden muumimukin, tämä uusi Tuutikki on aivan mielettömän ihana! Toinen uutuus muki jäi vielä kaupan hyllylle, mutta sekin pitää ehdottomasti saada. Pian voidaan pitääkin kunnon kahvikestit, alkaa näitä muumimukeja olemaan jo yli 50, sen lisäksi löytyy vielä Pentikin sekä Iittalan kupit ja miehen Simpsonit... Lexingtonin mukeja unohtamatta! Montako kahvikuppia yksi perhe tarvitsee? Ilmeisesti liian monta... 

Mukavaa viikkoa! 

P.S. Pysykäähän kuulolla, tulossa lapsiperheille sopivaa arvontaa! 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Taaperon uusi huone


Joulun välipäivinä innostu(tti)in vaihtamaan makuuhuoneita. Eemi sai Joulupukilta ihanan ison tiipiin, kuten oli toivottu. En ollut hiffanut katsoa teltan kokoa toivetta esittäessäni, ja sehän todellakin on...iso.  Neliön mallinen tiipii olisi helppo sijoittaa pienempäänkin tilaan, mutta tämä Alice & Fox merkin tiipii vaatii itselleen aika ison huoneen. Pian roudattiinkin huonekaluja huoneesta toiseen ja hyvä näin. Ehkä me vanhemmat ei tarvita jättimäistä makuuhuonetta, vaan kasvava lapsi, jonka lelujen määrä kasvaa ikävuosien mukana. 


Huoneen seiniä ei aiota maalata, vaan saavat pysyä tuollaisenaan. (Vaikkakin jokin tehostetapetti olisi ihana!) Eemin vanhan huoneen seinäthän olivat beiget (tikkurilan herkkusieni), jolloin harmaa ja valkoinen olivat ihan kivat tekstiileissä ja huonekaluissa. Nyt huoneesta tuntuu puuttuvan väriä seinien ollessa valkoiset, ja harmaa puskee liikaa esiin omaan silmään. Pomppuhevosen keltainen tuo kivaa kontrastia, ja päätin, että verhot saavat vaihtua myös sitruunankeltaiseen. Jotexilta löysin nätit verhot, nyt vain odotellaan niiden saapumista. 


Legosäilytysbokseja tilasin hiljattain pari lisää, tuon harmaan toi Joulupukki. Kahdessa isommassa on erilaisia palikoita, pienessä taas eläimet ja ukot. 


Tuo Tresxicsin naulakko on ihan uusi ostos parin viikon takaisilta Ipanahipat messuilta. Jonkun aikaa sitä tuli sulateltua, että ostanko vaiko en.. Kun netistä ei näitä näyttänyt löytyvän ja messualennuskin oli ihan hyvä, niin päätin napata mukaan. Naulakon voi kiinnittää joko ruuveilla tai vahvalla kaksipuolisella teipillä. Tarrat ovat liikuteltavia. 


Lipastojen päältä löytyy mm. vaippoja, yövalo sekä kirjoja. 


Sekä tämä supersuloinen matkamuisto Eemin ensimmäiseltä matkalta Kööpenhaminasta. 


Mummi osti Ipanahipoista Eemille tämän tabletin, jota voi värittää tusseilla. Tussien jäljet lähtevät pyyhkimällä pois. Super Petit on kuulemma vasta syksyllä rantautunut Suomeen ja tuotteita löytyy ainakin MaxPlayn kaupasta. 


Tiipiin sisällä näyttää tältä. Täällä me luetaan satuja ja leikitään. Teltan sisään mahtuu helposti koko perhe. Pohjalle hain Ikeasta mattoja, laitoja koristaa erilaiset koristetyynyt sekä Rooman Disneyltä ostettu Stitch. Lisäksi tyynyjen seasta löytyy fleecepeitot niin Eemille kuin äidillekin. 


Tellkiddon paperipussiin mahtuu yllättävän paljon pehmoleluja! Taaperon on helppo kaataa säkki lattialle ja kaivaa lelut esiin. 


Katossa roikkuu vielä väärä valaisin... Tänne tulee siis sama lamppu kuin Eemin huoneessa ennenkin on ollut, Muurlan Hehku Muumitalon kuvalla. Lisäksi pinnasänky tulee saamaan kyytiä kevään aikana, kun on aika ottaa "isojen poikien sänky" käyttöön. Sitä ennen harjoitellaan kyllä vielä pinniksen kanssa, poistamalla siitä toinen laita. 

Tällaiselta näyttää taaperon uusi huone siis tällä hetkellä! Värien määrä tulee lisääntymään kevään mittaan. Valkoista, harmaata, keltaista ja ripaus minttua. niistä on meidän taaperon huone tehty!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Copenhagen


Kuten tiedätte, piipahdettiin tosiaan viime kuun lopulla Kööpenhaminassa. Kyseessähän oli mun työmatka, mutta päätettiin lähteä tällä kertaa reissuun koko perheen voimin. Reissussa oltiin perjantaista sunnuntaihin. Saavuttiin perille kahdeksan aikaan aamulla perjantaina, ja paluulento lähti sunnuntaina viiden korvilla iltapäivällä. Perjantaina meillä oli illalla kollegoiden kanssa yhteinen illallinen, lauantaipäivä taas kului koulutuksessa. Ehdittiin kuitenkin muu aika kuluttamaan tehokkaasti perheen kesken, lähinnä keskustassa pyörien tai hotellihuoneessa loikoillen. 

Hotellina meillä oli Bella Sky, jossa yövyin syksylläkin POMPdeLUXin puolesta. Hotelli on just passeli mun makuun! Ja ruuat todella hyviä. Plussaa lentokenttäkuljetuksesta, jolla pääsee ilmaiseksi hotellille ja takaisin hotellilta kentälle maksoi vain 15 kruunua. Syksyllä katsottiin Silta -sarjaa, jonka kakkos kauden päätösjakso huipentuu tapahtumiin, jotka on kuvattu tässä hotellissa. Hauska sattuma! Meidän huoneemme oli melko korkealla, ja lentokentälle päin. Öisin näkyi hienosti valoja säännöllisin väliajoin, kun koneet nousivat taivaalle yksi toisensa jälkeen.. 


Hotellihuoneen saimme heti hotellille päästyämme. Kun tavarat oli purettu ja pieni hengähdys otettu, suunnattiin viereiselle metropysäkille ja keskustaan. Metrot on kyllä mun lemppareita. Viihtyisin hyvin suurkaupungissa ilman omaa autoa, metrolla päivittäin suhaten! Monen eri kaupungin metroja nähneenä voin todeta, että Köpiksen metrot on todella siistejä. Hauskaa niissä on kyllä se, ettei kuskia ole! Metroliput saa näppärästi ostettua automaatista, ja ne kannattaa ostaa. Ensimmäisellä metromatkallamme sattui tarkastajat olemaan sisällä. Eemille ei onneksi tarvinnut ostaa omaa lippua, säästö se on pienikin säästö! 


Noustuamme metroasemalta maanpinnalle, huomasimme Eemin nukahtaneen. Vaikka meillä vanhemmilla oli jo kova nälkä, emme hennonneet herättää pientä, vaan päätimme lähteä vaunulenkille. Sää oli aurinkoinen ja vain pari astetta pakkasta. Nyhavn näytti auringossa lumoavan kauniilta. Napsittiin perinteiset turistikuvat ja jatkettiin matkaa. 


Käveltiin rantakatua pitkin kohti pientä merenneitoa. Olen pikkutytöstä asti haaveillut näkeväni patsaan livenä. En ymmärrä miksi ihmiset kokevat pettyneensä patsaan kokoon, minusta on luonnollista, että merenneito on "pieni", oikean ihmisen kokoa vastaava. Järkytyin luettuani Wikipediasta (heh), että patsas on joutunut useita kertoja ilkivallan kohteeksi. Miksi jollakulla on esim. tarve sahata patsaalta pää irti? Ei vain mahdu ymmärrykseen..


Matka tuntui todella pitkältä ennen kuin pääsimme perille. Onneksi reitin varrella oli paljon muutakin ihasteltavaa! Kuinka kaunista täällä mahtaa ollakaan kesällä.


Rantatiellä sai kävellä rauhassa, mutta patsaan luona oli melkoinen suhina. Vieressä olikin turistibusseja, jotka vain pysähtyivät hetkeksi patsaalle. Meitä ei kyllä haitannut yhtään, että saatiin rauhassa kävellä takaisin keskustaan. 


Tässä kohtaa alkoi hieman olla jo kylmä käsistä, hanskoja kun ei tietysti ollut kummallakaan mukana. Niin perinteistä vaatettaa lapsi hyvin päästä varpaisiin ja itse palella... Patsaan lähistöllä oli kuitenkin erittäin symppis mies kahviautonsa kanssa. Napattiin kuumat kaakaot mukaan ja jatkettiin matkaa. 


Kaakao oli kyllä taivaallisen hyvää. Enkä kyllä ihmettele, merkki oli itselleni kovin tuttu, Clipper, jonka teemakuja olen kuluttanut muutaman vuoden urakalla..


Osuttiin Amalienborgin linnan luo juuri "oikeaan aikaan", kun käynnissä oli vartijoiden vaihto. Sitä seurailtiin hetki, ja tässä kohtaa Eemikin päätti herätä päiväuniltaan. 


Eemin herättyä käytiin syömässä ja jatkettiin päivää shoppailun merkeissä. Ensimmäisten kauppojen joukossa tais olla Lego store. Täällä asiakaspalvelu oli kyllä huippua! Käytiin uudestaan sunnuntaina, jolloin vasta ostettiin Eemille yksi duplopaketti. Ovella oli molemmilla kerroilla vastassa mies, jonka työnä oli toivottaa ihmiset tervetulleeksi kauppaan. Leikkimiekan kanssa heilui virne naamalla, mutta sai jokaisen näkemämme asiakkaan (meidät mukaan lukien) hyvälle tuulelle. Huippua!


Kaupan Legovalikoima oli ihan mieletön. Harmi, ettei duploja voinut ostaa "irtokarkkityyliin", legoja vain. Seuraavaksi pysähdyttiin mm. Disney storeen ja Magasinille. Eniten aikaa kulutettiin varmastikin omassa suosikkikaupassani, Sostrene grenella. Shoppailukierroksen jälkeen suunnattiin Magasinin ruokakaupan kautta takaisin hotellille. 


Lauantain koulutuksen jälkeen käväistiin hotellimme Sky barissa. Viimeksi täällä oli tavattoman hidasta palvelua, eikä se tälläkään kertaan ihan nappiin mennyt. (Taapero menetti hermonsa moneen kertaan ennen kuin juomat saapuivat.) Itseasiassa reissun ainut kiukkupuuska iski täällä. Eli erittäin mallikelpoisesti Eemi kuitenkin muuten jaksoi! 


Sky barin jälkeen lähdettiin kävellen Field'sin ostoskeskukseen. Ostoksia ei kyllä juurikaan tehty.. Marketissa vietettiin kyllä tovi ruokia ja kodinosaston tavaroita tutkien. Sieltä ostettiin muutamat herkut hotellille illaksi. Kotimatkalle haettiin Starbucksista kaakaot. 


Jos perjantai oli ihanan aurinkoinen, niin sunnuntai oli kerrassaan synkkä. Sumu oli todella kova, hotellihuoneemme oli 17. kerroksessa, eikä valtavista ikkunoista nähnyt juuri mitään. Aamupalan jälkeen luovutimme huoneemme, veimme laukut säilöön ja lähdimme keskustaan. 


Tiputettiin postikortit laatikkoon ja kierreltiin kauppoja. Br lelusta käytiin ostamassa Eemille parit pikkuautot, joilla hän myöhemmin päivällä leikki tyytyväisenä hotellin aulassa. Br lelusta saatiin vielä ne tarratkin Eemin kantispassiin!


Kaupungilla käytiin vielä syömässä ja jatkettiin takaisin hotellille. Siellä odoteltiin tunnin verran, että tilaamamme lentokenttäkyyti saapuisi. Eemi nukahti jo tuolla kymmenen minuutin matkalla lentokentälle.. Kentällä sinnitteli hereillä, ja nukahti nousun aikana isin syliin.