perjantai 31. lokakuuta 2014

Viisi kuukautta

Aika kuluu kuin siivillä, meidän pieni lähestyy vauhdilla puolen vuoden ikää. Tänään mittarissa on jo viisi kuukautta.


On ollut ihanaa (ja haikeaa) katsoa toisen kasvua sekä kehitystä. Etenkin muita vauvoja nähdessä meinaa sydän pakahtua, on se vaan niin kaunista katseltavaa, kun Eemi ottaa kontaktia.


Toivon kovasti, että hampaat olisivat pian tulossa. Kuolaa valuu melkein litroittain, kädet ja lelut ovat jatkuvasti suussa ja pientä kiukutteluakin on ilmassa.


Vaikka välillä vähän kiukuttaa, niin silti poika on suurimman osan ajasta yhtä Naantalin aurinkoa. Soseiden ja puuron syömisen myötä täällä nukutaan vihdoin kunnon (2-4 tunnin) päikkäreitäkin. Tuntuu kuin olisi itse saanut vuorokauteen lisää tunteja, nyt koti kiiltää useammin ja pyykitkin päätyvät joskus korista kaappiin asti. Maanantaina mennään neuvolaan, jota odottelen sekavin tuntein. Hienoa kuulla miten Eemi on kasvanut, mutta rokotuksia en odota ollenkaan. Toivottavasti päästään helpommalla kuin viimeksi ja vältyttäisiin sairasteluilta.

torstai 30. lokakuuta 2014

Pienen pojan huone


Eemin huoneeseen on vihdoin löytynyt matto sekä uudet verhot. Verhot vaihtuivat osittain patterin takia, meillä kun on sähkölämmitys. Sitten joskus pakkasten paukkuessa, kun lyödään lämmitykset päälle, ei ainakaan roiku verhot pattereiden päällä tai edessä. Verhot lyhenivät melkein metrin, kun viime viikonloppuna surauttelin ompelukoneella menemään, ensimmäistä kertaa yläasteen jälkeen! Minä, jolla oli käsitöissä aina numerona kuutonen! Mutta helppoahan se oli, ja alalangan vaihtokin sujui kuin vanhalta tekijältä. Sen minkä nuorena oppii niin..

Taannoin kauppareissulla Prismassa törmäsin näihin eläintyynyihin. Tuon susityynyn nähdessäni en voinut vastustaa kiusausta, se on niin suloinen. Näihin on kiva meidän vanhempien nojailla, kun leikitään poitsun kanssa lattialla. Ja alakerrasta tuotiin ylimääräinen tuoli Eemin sängyn viereen yösyöttöjä varten. Tuolin jalat tosin odottelevat vielä puuvahalla käsittelyä.


Kaikesta huolimatta Eemin huone näyttää edelleen hieman autiolta, eihän siellä juuri tavaraa ole. Kovasti jo odotan sitä hetkeä, kun tuolla leikitään niitä omia leikkejä ja tavarat on hujan hajan.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

It's Christmas time


Eilen käväistiin Loviisan aitan Kuivurissa Eemin kanssa. Oltiin hieman tiukalla aikataululla liikenteessä, joten jäi navettarakennuksen myymälä tällä kertaa välistä. Ehkä parempi niin, olisin voinut tyhjentää koko lompakkoni jo Kuivurissakin. Tilaamiani suola- ja pippurimyllyjä lähdin siis noutamaan, mutta pari heräteostosta mahtui myös kassiin (jouluiset servetit, pieni kalalautanen sekä joulukorteille kaunis pidike). Illalla ihailtiin yhdessä isännän kanssa noita myllyjä, sen lisäksi että ne ovat kauniit, on ne vaan pirun kätevät! Ruuanlaitto on taas asteen helpompaa ja hauskempaa.

Täytyy tehdä uusintareissu ostoksille paremman ajan kanssa myöhemmin, jouluiset tarjoiluastiat jäivät kummittelemaan mieleeni.. Etenkin nuo kuusen malliset kulhot.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Pullan tuoksuinen lauantai


Lauantaina leivottiin siskoni kanssa pullaa. En edes muistanut miten helppoa ja kevyttä pullataikinaa on vaivata, ainakin noihin sämpylätaikinoihin verrattuna. Välillä tulee vähän mummomainen olo näiden leipomisten ja näpertelyiden kanssa.. Toisaalta, kai se on rikkaus, että osaa näinkin yksinkertaisia asioita tehdä itse. Nykyään kun kuulee toinen toistaan karumpia tarinoita siitä, miten nuoret eivät osaa tehdä ollenkaan ruokaa tai edes siivota?!? Itse ainakin aion opettaa lapseni leipomaan, kokkaamaan ja askartelemaan. Luovia juttuja ne on nämäkin. Eikä vastaleivotun pullan tuoksua kodissa voita mikään.

What's cooking


Vanhan kotimme liitutaulu ei mielestäni sopinut uuteen keittiöömme, ja pienen etsinnän jälkeen löysin mieluisan.. mistäs muualtakaan kuin Maisonin mallistosta. Samanlaista liitutaulua huusin taannoin Facebookin Riviera Maison -kirppiksellä, ja onneksi tajusin lopettaa huutamisen ajoissa. Tätä kun löytyy edelleen myynnistä hintaan 17,95 € ja silti ihmiset huusivat käytetystä melkein 30 euroa..

Huomenna mennään Eemin kanssa treffailemaan vauvoja ja äitejä Turkuun, ja samalla reissulla suuntaamme myös Loviisan aittaan. Heinäkuussa tein tilauksen RM:n suola- ja pippurimyllyistä, jotka ovat vihdoin saapuneet. Toivottavasti löydän samalla jotain pientä kivaa jouluista kotiin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pidetään pienempää silmällä


Aikaisemmin olen postannutkin, että meiltä löytyy kaksi koiraa, Dina ja Sero. Ennen Eemin syntymää usein pohdittiin, miten koirat suhtautuisivat uuteen tulokkaaseen. Dina on tottunut enemmän lapsiin kuin Sero, mutta vauvoista ei kummallakaan ollut juuri kokemusta. Kuitenkin ajattelin, että Dina olisi näistä kahdesta se, joka viihtyisi enemmän vauvan lähellä, ja ottaisi uuden tulokkaan välittömästi omakseen. Olin niin väärässä..


Sero on heti ensikohtaamisesta ottanut Eemin mukaan laumaansa. Siinä missä Dina käyttäytyi ensimmäiset viikot kuin vauvaa ei olisikaan, nukkui Sero pinnasängyn vieressä ja tarkkaili vierestä pienen liikkeitä. Ulkoa tultaessa käytiin ensimmäisenä etsimässä Eemi, ja tsekkaamassa, että toisella on kaikki hyvin. Jos tilanne näytti olevan hallinnassa, uskalsi lähteä vähän kauemmaskin nukkumaan. Ensimmäiset viikot nukuttiin tosiaan kellarissa, kun yläkertaa ei oltu vielä remontoitu. Näin ollen koirat nukkuivat samassa tilassa kanssamme, jolloin Sero pääsi aina olemaan vauvan lähellä. Kun meidän makuuhuoneemme saatiin valmiiksi, muutimme ylös nukkumaan. Meillä ei kuitenkaan koirilla ole asiaa yläkertaan (ehdoton ei kolmen kerroksen karvasotkuille), jolloin Sero ei päässyt enää öisin Eemin lähelle. Tästä ei kuitenkaan koitunut mitään ongelmia, ja ehkäpä tämän myötä Serokin rupesi ottamaan "rennommin" vauvan seurassa. Enää ei tarvitse vieraidenkaan kanssa arvuutella, että mitä Sero tuumaa, jos joku vieraistamme ottaa Eemin syliin. Ihan alussa Sero tuntui olevan todella suojelevainen..


Kuitenkin edelleen Sero käy useat kerrat päivässä katsomassa ja nuuskimassa Eemiä. (Etenkin soseiden syönnin jälkeen..) Ja silloin tällöin on kiva makoilla lattialla tutkailemassa pienemmän touhuja.

Eemi ei ole missään vaiheessa pelännyt Dinan haukkumista tai Seron pusuja. Pojan varttuessa huomaa miten hän alkaa enemmän ja enemmän kiinnittämään huomiotaan koiriin. Ja iskän kanssa on jo hieman harjoiteltu, miten koiraa silitetään. Koirat ovat meillä perheenjäseniä, mutta kuitenkin koiria. Kunhan Eemi tuosta kasvaa, hänelle opetetaan, että koiria tulee kunnioittaa. Koiran kiusaaminen ja ärsyttäminen on väärin. Samoin koirille opetetaan alusta asti, että tuo perheen pienin on kuitenkin aina ennen heitä.

Itse olen elänyt koko elämäni niin, että talosta on aina löytynyt vähintään yksi koira. Koirasta on lapselle paljon iloa ja hyötyä. Koira kuuntelee surut ja murheet, jakaa ilonhetket, opettaa vastuuta ja huolenpitoa, antaa turvaa.. Lisäksi koen, että koirilla on ollut iso rooli siinä, ettei meidän perheessä juuri esiinny allergioita (ainoastaan mulla heinäallergia) tai ole ollut esim. korvatulehduksia. Nykyäänhän tuo seikka on tutkittukin!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta kokemuksia vauvoista ja koirista saman katon alla?

Pienet heräteostokset


Perjantaina kipaistiin siskoni kanssa Skanssissa ostoksilla. Piipahdettiin myös Clasulla, etsimässä tuhkalapiota puuhellaa varten. No, sitä ei tietenkään löytynyt, mutta parit heräteostokset kylläkin. Vain yhdellätoista eurolla sain neljä juttua, joista tämä materialisti on hyvinkin onnellinen. Nuo kynttilät (vain 2 € / kpl) tuoksuvat niin joululta, omaan mieleen tuli ensimmäiseksi joulupuuro? Kuusenkoristeita meillä on todella vähän, ja yleensä aina joulukuun alkaessa ne ovatkin joka kaupasta loppu. Kolmella eurolla kotiutin pienen paketin, ja ehdottomasti ostan vielä lisää joulun lähestyessä. (Valikoima oli todella hyvä!) Noita koreja olen ihastellut useamman kerran, mutta en ole raaskinut ostaa, kun en tiedä mitä sellaiseen laittaisin. Eemin pipot, sukat, lapaset yms. ovat kuitenkin pyörineet ympäri ämpäri kämppää jo pitkän tovin, ja nyt vihdoin niillekin löytyi oma paikka. Kunhan eteinen saadaan valmiiksi, löytää kori jatkossa paikkansa sieltä.

Tekisi mieli alkaa täyttämään kotia pienillä joulujutuilla, mutta ehkä odotellaan sinne marraskuun puoliväliin ainakin.

Alkaako muillakin joulu jo pyörimään mielessä?

perjantai 24. lokakuuta 2014

Pieni pintaraapaisu makkarista


Pieniä suunnannäyttäjiä siitä, miltä meidän makuuhuoneessa näyttää. Heti kun ahkerasti puran nuo kaksi jaloissa (vieläkin) pyörivää muuttolaatikkoa, kuvaan koko huoneen tänne blogiin.

Nyt pyykkivuorten pariin, mukavaa päivää!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kananmunakennoja ja steariinia

Kaikkihan tietää mitä niistä syntyy. No, sytykeruusuja tietenkin! Googlettamalla löytyy useampikin ohje näiden tekoon, sekä varmasti kauniimpia yksilöitä malliksi. Ensikertalaisena suoriuduin mielestäni kuitenkin ihan hyvin. Vai mitäs sanotte?


Kananmunakennoja sekä kynttilän jämiä oon keräillyt hetken, ja viikonloppuna iski sopiva inspis puuhasteluun. Itse ruusujen teko oli hauskaa näpertelyä, josta pidin kovasti. Mutta auta armias, kun siirryttiin steariinin pariin hellalle.. Sinnehän tipahti aluksi ruusu jos toinenkin.. Eikä hellakaan ihan sotkuilta säästynyt.


Steariini ei ollut ehkä ihan kauneimman väristä. Sen siitä saa, kun polttelee vain harmaita (ja vähän vihreitäkin) kynttilöitä. Tänään oli "saunapäivä", ja testattiin miten nämä käytännössä toimivat. Ja kyllähän se kiuas syttyi (pienemmällä vaivalla kuin yleensä). Suunnitelmissa olisi tehdä uusi satsi lähiaikoina.

Ehkäpä näitä voisi laittaa hieman pukinkonttiinkin läheisille..