sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kolme kuukautta


Meidän pieni on tänään jo kolme kuukautta vanha. ♥ Käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu, ihan niinkuin meitä ennen pojan syntymää varoiteliin. Huomenna mennään neuvolaan, ja äitinä mua kovasti jo jännittää ne edessä olevat rokotukset. Toivottavasti pikkuiselle ei nouse kuumetta niiden seurauksena. Eemi on ollut todella tyytyväinen ja iloinen vauva, ei itke muuta kuin nälkäänsä ja sitäkin aika pienesti. Pelottaa siksi myös ne (luultavasti) tiedossa olevat itku/kiukku/raivokohtaukset, joita rokotuspiikeistä aiheutuu. Sen suun kautta otettavan rokotteen poika ottaa mielellään, ainakin viimeksi.

Jos joukossa on äiti -lukijoita, niin kertokaa ihmeessä, miten teillä on nuo ensimmäiset rokotukset ovat sujuneet? Entä onko vauva tullut kipeäksi niiden jälkeen?

lauantai 30. elokuuta 2014

Lauantai


Tänään on ollut touhukas, mutta ihana päivä! Tehtiin puutarhahommia ja vähän siivoiltiin tavaroita varastoon. Eemin kaappikin saatiin viimeisteltyä, ja nyt se vain odottaa tavaroiden paikoilleen laittoa. Kävin hakemassa suteja kaupasta, ja pitäisi aloittaa olohuoneen ikkunan karmien maalaus viim. ensi viikolla. Huomenna on edessä jännä päivä, Eemi jää isin kanssa kotiin, kun itse lähden viideksi tunniksi töihin! Viimeksi töissä on tullut oltua huhtikuussa, ennen äippäloman alkamista. Lomaahan mulla on vielä yli kuusi kuukautta jäljellä, mutta kova tuhlailija kun olen, en voi kieltäytyä tuplapalkasta,  heh..

Nyt saunaa lämmittämään, ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille, pus!

perjantai 29. elokuuta 2014

Kaapin tuunailua

Eemin huoneessa on vanha kaappi seinässä. Alusta asti meille oli selvää, että se sinne jätettäisiin purkamisen sijaan. Kuitenkin vanha ummehtunut kaappi kaipasi pientä remonttia.. Parina päivänä olen laittanut kaappia kuntoon, eikä se vieläkään ihan täysin valmis ole. Ajattelin kuitenkin vilauttaa vähän mitä muutoksia on saatu jo aikaan.


Tältä kaappi näytti siis ennen.

 
Ensin otin hyllyt käsittelyyn.


Päätin päällystää hyllyt Ikean suloisella lahjapaperilla.


Kuitenkaan pelkällä paperilla päällystetyt hyllyt eivät (varmastikaan) tulisi kestämään Eemin käyttöä.


Niinpä ajattelin päällystää ne vielä kontaktimuovilla. Väkisinkin tuli mieleen koulukirjojen päällystäminen, heh.


Nyt hyllyt ovat valmiina kaappia varten! Seuraavaksi olikin aika siirtyä maalaushommiin. Maalina käytin samaa maalia kuin Eemin huoneen seinissä (sitä kun jäi runsaasti purkkiin).


Ja tässä kohtaa mennään! Huomenna olisi tarkoitus laittaa tuo miekkonen muuttamaan noiden hyllyjen kannakkeiden paikkaa ja hakea nuppi läheisestä sisustuskaupasta ovea varten. Sitten kaappi onkin valmis! Suunnitelmissa on siirtää osa Eemin kirjoista kaappiin (niitä alkaa olemaan jo aikamoinen määrä), ja tulevaisuudessa siellä säilytetään myös leluja.

torstai 28. elokuuta 2014

TBT: Baby showerit

Tänään mieleeni palautui viime pääsiäinen ja baby showerini. Nyt on siis Throwback Thursday postauksen aika!


Tämän lahjavuoren kanssa olo oli kuin jouluaattona!


Ihastellaan Eemin kummitädin A:n kanssa lahjoja. Jestas miten kaukaiselta tuo pallomaha -vaihe nyt tuntuukaan! Ihan kuin siitä olis jo vuosia.


Lähtiessä jokainen sai mukaansa nokkamukin, jonka sisällä oli suklaata ja tikkari. 


Synnytyskoruni. ♥

Päivä oli kertakaikkiaan ihana ja ikimuistoinen. Paikalla olivat lähes kaikki rakkaat, muutamaa ystävää ja toista siskoani lukuunottamatta (terveisiä sinne Australiaan ja Poriin) ♥.  Päivästä mulla on muistona läjä kuvia ja ihana synnytyskoruni. Lisäksi vieraat kirjoittivat toiveita pikkumiehelle, ja nuo suloiset toiveet ovat nyt Eemin vauvakirjan välissä. Eemi taas sai aivan ihania lahjoja, ja itsekin kasvonaamioista kynsilakkaan ja suklaasta sisustuslehtiin. (Sairaalareissua varten.) Jopa se, että ystävät olivat ostaneet mun lemppari vissyä sai hymyn korviin asti.

 Kiitos vielä ihanat. ♥

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Aika esittäytyä


Mieleeni juolahti, etten ole kunnolla "ehtinyt" edes esittelemään itseäni. Eli ruudun toisella puolella blogia kirjoittelee 23 -vuotias Jannika. Olen pienen, 05/14 syntyneen Eemin äiti ja 07/89 miehen avovaimo. Asumme 20 kilometrin päässä Turun keskustasta. Juureni ovat kuitenkin Satakunnassa, jossa piipahtelemme aina silloin kun kiireiltämme kerkeämme, ystäviä ja perhettäni moikkaamassa. Perhe merkitsee mulle todella paljon, ja onneksi näen melko usein vanhempiani ja siskojani. 

Kouluni olen (onneksi!) ehtinyt käydä (valmistuin samana päivänä kun Eemi syntyi), ja tarkoituksena onkin palata työelämään ensi vuonna.

Ystävät ovat aina olleet minulle tärkeitä, ja usein poen huonoa omatuntoa siitä, etten voi nähdä kaikkia ystäviäni niin usein kun haluaisin. (Johtuen pitkistä välimatkoista.) Raskauden ja Eemin syntymisen myötä olen oppinut, ketkä oikeasti ovat niitä, joita meidän perheen kuulumiset kiinnostavat ja keihin voin luottaa asiassa kuin asiassa. Rakastan viettää aikaa ystävien kanssa, ja ne rauhalliset koti-illat ystävien seurasta ja esim. lautapeleistä nauttien, kuuluivat meidän elämään jo ennen raskauttanikin. Ja ne ystävät, jotka asustelevat hieman kauempana, niihin pidetään aktiivisesti yhteyttä facebookin ja whatsappin välityksellä.

Pidän kovasti sisustamisesta, matkustamisesta, shoppailemisesta, lenkkeilemisestä, sateen ropinasta peltikattoa vasten, kirjojen lukemisesta, elokuvista, koirista, leipomisesta, suklaasta, puusaunasta, villasukista, teen juomisesta, suomiräpistä... lista on loputon! Innostun uusista jutuista välillä vähän liiankin helposti (mainoksien todellinen uhri..). Suurin paheeni on ehdottomasti shopppailu ja kaikki-heti-mulle-tänne-nyt -asenne. En voi sietää hämähäkkejä ja pelkään kovasti käärmeitä.


Remontin ja äitiyden ohella yritän päästä raskauskiloista eroon mm. käymällä salilla ja syömällä erään dieetin mukaisesti. Vielä on hieman matkaa jäljellä siihen, että raskauskilot ovat karistettu pois. Tämän jälkeen tarkoituksena olisi kuitenkin pudottaa vielä muutama kilo lisää. Laihduttamisesta en juuri nyt ota sen suurempaa stressiä, vaan annan projektille aikaa. Homma on lähtenyt kuitenkin hyvin käyntiin.

Tällä hetkellä elän elämäni (tähän asti) onnellisinta vaihetta. Vuosi sitten en olisi osannut kuvitellakaan, että mitä kaikkea seuraavaan vuoteen mahtuu. Raskaus oli erittäin positiivinen yllätys, ja äidiksi tuleminen ihanempaa kuin osasin ikinä kuvitellakaan. On ihan uskomatonta, että tuo pieni on meidän. Asunnon myyminen ja talon metsästäminen olivat todella stressaavia kokemuksia, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin ja saimme unelmiemme kodin. Äitiysloman ansiosta sosiaalinen elämäni on huipussaan, Eemin kanssa ehdimme näkemään todella paljon ystäviä. Päivisin koitetaan tehdä mahdollisimman paljon vaunulenkkejä. En malta odottaa, että poika tuosta kasvaa, ja oppii kävelemään ja puhumaan.

(Postauksen kuvat otettu Eemin ollessa 2 vkoa vanha.)

Hämärän saapuessa


On aika sytyttää kynttilöitä ympäri kotia..


Kaivaa kesken jäänyt kirja esille...

 
Keittää kuppi lemppari teetä (tai ainakin yhtä niistä triljoonasta)...


Ja nauttia se siitä isoimmasta ja rakkaimmasta mukista.

Kaiken kruunaa vielä sadekeli. Oi syksy, kyllä sua on jo kaivattukin. ♥

tiistai 26. elokuuta 2014

Aarteista suurin


"Niin poika kiskoo pojan unta sikeää 
kehtolaulu kesken taas kerran jää, 
Liukenee yöhön murheet aikuisen 
ihmisen poikaa kun katselen 

Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
 me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit 
 Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen 
mun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, 
sä matkaa teet"

Yö // Ihmisen poika

(Kuva Eemin newborn -kuvauksista, pojan ollessa kahden viikon ikäinen)

maanantai 25. elokuuta 2014

Sadepäivän puuhastelua


Mitäs muutakaan sitä sateisena päivänä tekisi kuin maalaisi? Puuvaha on viimisen vajaan puolen vuoden ajan ollut enemmän kuin kaveri, sillä on tuunailtu milloin mitäkin, lipastosta keittiön pöytään ja avainkaapista vitriiniin. Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin kynnyslistat yläkerran makkareihin. Parasta puuvahassa on ehdottomasti sen nopea kuivuminen sekä riittävyys. Tuosta yhdestä pönikästä saa vaikka mitä tuunattua! Vaniljan (tuunattu mm. avainkaappi, keittiön pöytä sekä tuolien jalat) lisäksi ollaan kokeiltu kahta muutakin sävyä, muskottia (sillä tuunasin Singeriin uuden tason) ja tuohta (sillä tuunattu mm. jakkara, lipasto ja pieni lasivitriini).


Ja sitten vain odotellaan, että mies tulee laittamaan listat vielä kiinni. Kyllä nuo kynnyksetkin taitaisivat hieman uutta maalia kaivata.. Säästetäänpäs se projekti toiselle sadepäivälle. Hyvä kun edes tämän verran sain aikaiseksi! Pojalla kun on tapana herätä unilta juuri silloin kun äiti saa sudin käteen..

Makuuhuoneen postauksessa näkyykin paremmin mitä olen puuvahalla saanut aikaiseksi. (Heti kun näiltä synkiltä päiviltä saan makuuhuoneemme teille kuvattua.)

Muita puuvahaan hullaantuneita?

Browniejuustokakku

Yhtenä myöhäisenä iltana innostuin lenkin jälkeen taas leipomaan. Olin luvannut seuraavana päivänä kyläilemään tulossa olevalla ystävälle jotain hyvää tarjottavaa.. joten juustokakkukirjanen kätösiin ja hihat heilumaan! Tällä kertaa väsäsin herkullisen browniejuustokakun.


BROWNIET

100 g voita
150 g tummaa suklaata
1,2 dl sokeria
1,5 dl pehmeää ruskeaa sokeria
2 kananmunaa
1 tl vanilja-aromia
1,2 dl vehnäjauhoja siivilöitynä
50 g pekaanipähkinöitä rouhittuna

PINNALLE

150 g tuorejuustoa
1,6 dl kermaviiliä tai smetanaa
0,6 dl sokeria
1 tl vaniljatahnaa tai -aromia
2 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoja siivilöitynä
125 g tummaa suklaata rouhittuna


Kuumenna uuni 180 asteiseksi.
   Sulata voi ja tumma suklaa kuumankestävässä kulhossa hiljalleen kiehuvan vesikattilan päällä. Katso, ettei kulhon pohja osu veteen. Sekoita, kunnes ainekset ovat sulaneet, ja jätä jäähtymään. 
   Vatkaa keskenään sokerit, munat ja vanilja-aromi ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on vaaleaa ja kuohkeaa ja tilavuudeltaan kaksinkertaista alkuperäiseen verrattuna. Kaada sulatettu jäähtynyt suklaaseos hitaasti vaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Lisää jauhot ja pähkinät ja kaada seos voideltuun kakkuvuokaan. (Halkaisijaltaan 23 cm irtopohjavuoka.)
   Vatkaa päällistä varten tuorejuusto, kermaviili, sokeri, vaniljatahna, munat ja jauhot tasaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi mukaan rouhittu suklaa. Lusikoi juustokakkuseosta sinne tänne brownietaikinan päälle. Sekoita kakkuseosta ja taikinaa pyöreäteräisellä veitsellä niin, että syntyy kiemuraista kuviota.
   Paista juustokakkua uunissa 40-45 minuuttia eli kunnes browniekohtiin on tullut rapea pinta ja juustoseos on hyytynyt. Anna jäähtyä ja tarjoa. 

(Resepti lainattu sanasta sanaan Hannah Milesin kirjasta Juustokakut.)


Kakku maistui hyvältä teen ja ystävän seuran kera. Kakun kylkeen olisi ihanasti sopinut vielä vaniljajäätelö, mutta sitä ei valitettavasti kotoa pakkasesta löytynyt. Ensi kerralla sitäkin täytyy kokeilla! Meillä käy todella paljon ystäviä ja perhettä kyläilemässä, johtunee varmasti osittain uudesta talosta ja tietysti pienestä vauvastamme. Äitiyslomalla oleminen on mukavaa, ja sosiaalinen elämäni huipusssaan. Koskaan ennen kun ei ole ollut näin paljon aikaa nähdä läheisiä. Pidän kovasti leipomisesta ja siitä, että on niitä joita varten leipoa. Eli jatkossakin tänne tulee reseptejä ja kuvia leipomuksista, mutta seuraavaksi kokeilen jotain muuta kuin juustokakkuja, I promise!

perjantai 22. elokuuta 2014

Furulundin karvaiset otukset

Ajattelin esitellä teille meidän karvaiset perheenjäsenemme. Koiramme tulevat varmasti vilahtelemaan aina välillä blogin puolella, niin kuvissa kuin teksteissäkin. Joten on siis syytä esitellä heidät nyt kertaheitolla!


Dina

Dina on kuusi vuotias kultainennoutaja. Luonteeltaan erittäin huomionkipeä ja kiltti. Tottelee useimmiten, pahana tapana päälle jäävä louskutus. Lähipiirissä kutsutaan lempinimellä lelupoliisi, sillä tapana on varastaa toisten koirien suusta tai nokan edestä lelut. Rakastaa uimista ja noutamista. Vihaa suihkua ja syö kaiken ruuan joka vastaan tulee.


Sero

Sero on kaksi vuotias akita. (Niille, jotka eivät akitoista tiedä, kyseessä on siis japanilainen akita, eli akita inu.) Tyypilliseen akitamaiseen tapaan, Sero on todellinen jääräpää ja omantien kulkija. (Toisin sanoen tottelee silloin kun huvittaa, tai kun siitä itse kokee hyötyvänsä.) Dinalta opittu hirmuinen ruokahalu sekä into uimiseen. Juoksee todella lujaa, ja hyppii kuin aropupu. Saa pentumaisia hepuleita edelleen usein. Pitää läheisyydestä ja vahtii Eemiä. Vihaa juoppoja ja liian tungettelevia ihmisiä. Pitää lapsista ja oma perhe on tärkein. Ei juurikaan hauku, mutta kun haukkuu niin aina aiheesta.

Tällaisia vahtikoiria siis meillä! Näiden kanssa ei pelota ollenkaan viettää iltaa yksin kotosalla. Itse olen koko elämäni elänyt koirien parissa, enkä osaisi kuvitella arkea ilman lemmikeitä. (Vaikka se välillä huomattavasti helpompaa olisikin.) On kuitenkin rikkaus, että poikamme tottuu pienestä pitäen koiriin ja eläimiin. Ja koirilla on tunnetusti myös terveydellisiä positiivisia vaikutuksia vauvoihin ja lapsiin!

Nyt on meidän iltalenkin aika, ihanaa viikonloppua!

torstai 21. elokuuta 2014

Koti meren äärellä


Furulund sijaitsee aivan meren lähellä. Omaa rantaa meillä ei valitettavasti ole, mutta kotikatumme päättyy meren rantaan, johon on pihastamme alle 100 m. Tämä on suuri rikkaus etenkin kesähelteillä, kun saa koirat nopeasti ja näppärästi mereen viilentymään. Ja kyllähän tuo mieskin kaiken ilon tästä osasi ottaa irti, kävi parhaimmillaan jopa kolme kertaa päivässä uimassa, remontin lomassa. Itse en juurikaan päässyt tai uskaltautunut vielä tänä kesänä uimaan, synnytyksen jälkeisen tulehdusriskin vuoksi. Katumme päässä oleva "uimaranta" on kivikkoinen, mutta vastarannalta löytyy hiekkaranta. (Sinne matkaa on pihastamme tasan kilometri.)

Meri on aina kiehtonut, ja pidän suurena rikkautena, että pääsen rantaan koska vain meri-ilmaa nuuhkimaan tai lukemaan vaikkapa kirjaa. Talon sijainti olikin yksi mihin rakastuimme heti kättelyssä. Talomme lasikuistilta, olohuoneesta sekä meidän makuuhuoneestamme näkee hieman merelle.

Muita merimaisemista nauttivia?

(Kaikki kuvat on otettu joko kotikadultamme tai sitten viereiseltä sillalta, josta näkyy samat maisemat ylhäältä päin katsottuna.)

Makuuhuoneen remonttia

Vaikka esittelinkin teille ensin pojan huoneen, niin todellisuudessa meidän makuuhuoneemme remontoitiin ensimmäisenä. Tässä hieman kuvia remontin vaiheista. Tuntuu kuin huoneen neliöt olisi lähes kaksinkertaistuneet muutoksen myötä. Niin synkkä (ja huonossa kunnossa oleva) huone ennen remonttia oli.


Seinien väri on Tikkurilan Gardenia, laminaatti sama kuin lastenhuoneessa. Yläkerran makuuhuoneet ovatkin ainoat, joissa on käytetty laminaattia. Keskikerroksessa on vanhat lautalattiat ja kellarikerroksessa taas lattia on betonia / kaakelia. Valmiin makuuhuoneen kuvat säästän omaan postaukseensa, jonka yritän julkaista vielä tällä viikolla.

Nyt lähdetään kauppaan pikkumiehen kanssa, ihanaa torstain jatkoa kaikille!