perjantai 30. maaliskuuta 2018

Oi Aurora


Enää 18 päivää jäljellä Kannustalon talopaketin saapumiseen, jos haluat lukea uusimman postauksen, pääset siihen tästä, klik.

Ihanaa pääsiäistä!

torstai 3. elokuuta 2017

Pitkästä aikaa

Blogi on jo pitkän tovin ollut hiljainen, mutta siihen on ollut hyvä syy. Noin vuosi sitten aloimme pähkäilemään takaisin Turkuun muuttoa. Päätimme laittaa ihanan Furulundimme myyntiin ja alkaa rakentamaan alusta asti meille uutta kotia. Niin ihana kuin Furulund on ollutkin, se ei aivan täysin ole palvellut meitä niinkuin kotimme haluaisimme palvelevan. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että kolmessa kerroksessa eläminen on ollut haastavampaa pienen lapsen kanssa, kuin alkuun osasimme kuvitella. Vieressämme kulkee myös vilkas tie, ja meri on todella lähellä. Vaikka se on ehdottomasti yksi tämän kodin parhaimpia puolia, niin lapsen kanssa se aiheuttaisi myöhemmin varmasti myös huolta. Olemme viihtyneet saaristossa hyvin, mutta kun työt, suurin osa suvusta ja ystävistä asuu Turun alueella, on helpompaa muuttaa lähemmäs kaikkea näitä. Täällä on upeat maisemat, hyvät palvelut ja ihana pienen kaupungin henki ja kotimme, mutta siihen se sitten jääkin. 


Vanhan kodin ostaessa harvoin asiat ovat niinkuin itse uuteen kotiin rakentaisi tai laittaisi. Esimerkiksi pohja tulee meillä olemaan täysin erilainen. Kevään ajan olemme pohtineet millaisen kodin haluaisimme rakentaa. Pyysimme paljon tarjouksia erilaisista taloista eri yrityksiltä, mutta yksi vei selkeästi voiton monella osa-alueella. Meille tulee siis Kannustalo, ja talomalliksi valikoitui upea 1,5 krs Aurora. Aurorasta olen haaveillut jo ennen Furulundin ostoa, mutta täytyy sanoa, että vanhalla puutalokaunottarellamme on ollut iso rooli siinä, että valitsimme Auroran. Haluamme jatkossakin ripauksen vanhan ajan henkeä kotiimme. Tämä unelmiemme kodin rakentaminen on vielä aivan alkutekijöissä, mutta jos haluat, niin pääset mukaan seuraamaan tästä Oi Aurora -blogiani, joka keskittyy rakentamiseen ja sisustamiseen. 

Kiitos kun seurailit Furulundin menoa. Meillä on vielä pari viikkoa aikaa verestellä muistoja täällä, kunnes muutamme väliaikaiseen vuokrakotiin Turkuun rakentamisen ajaksi. 


Toivottavasti tavataan Aurora -blogin puolella, mukavaa kesän jatkoa! 

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Pienen intiaanin juhlat


Toukokuun viimeisenä sunnuntaina meillä juhlittiin pientä kaksi vuotiasta inkkariteeman merkeissä. Näitä kuvia katsellessa tulee ikävä herkkuja, mutta myös läheisiä. Tuosta juhlapäivästä tuli monelle ikimuistoinen, mutta ei pelkästään iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna saimme tiedon sukulaisen yllättävästä poismenosta. Miten onnellinen olenkaan, että muistin ikuistaa kuvin Eemin juhlapäivää, nuo kuvat ovat meille nyt entistä arvokkaampia muistoja. Yleensä unohdan juhlissa kahvituksen ja muun hääräämisen ohella napsia kuvia, sekä nauttia itse juhlasta. Seuraaville syntymäpäiville voisikin palkata hieman apukäsiä, niin saisi itse vain seurustella ja unohtaa stressin, kun kahvinkeitto vastuu onkin jollain muulla. Eemi taas nautti täysin siemauksin ystävien ja sukulaisten seurasta, uusista leluistaan sekä tietysti synttäriherkuista. 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Huhuu, onko siellä enää ketään?

Blogi on ollut jo muutaman kuukauden hiljaisuuden vallassa. Monesti olisi mieli tehnyt kirjoittaa, mutta arki on vienyt niin mukanaan, etten ole ehtinyt saatikka jaksanut. Pahoittelut siitä! Toisaalta on ollut myös rentouttavaa pitää luovaa taukoa, enkä ole ottanut mitään stressiä, vaikka blogi hiljainen onkin. Instagram sen sijaan on päivittynyt tasaiseen tahtiin, kuvia ja kuulumisia pääset seuraamaan jannikah_ nimimerkin takaa. Huhtikuun jälkeen on tapahtunut paljon kaikenlaista, onpahan nyt ainakin hetkeksi taas mistä kirjoitella! Toivottavasti siellä puolella jaksatte vielä lukeakin. 


Remonttien suhteen meillä on ollut nyt hiljaisempaa, mutta sitäkin taakkaa pitäisi pian taas alkaa purkamaan. Ikuinen sisustuskuume sen sijaan ei ole ottanut laantuakseen, mutta uusia hankintoja kotiin olen tehnyt maltillisesti. Ensi viikolla luvassa on Loviisan aitan Sweet Summer Party, jonne olen menossa yhdessä ystäväni kanssa. Toivottavasti sieltä löytyisi jotain pientä piristystä kotiin! 


Mutta missä ovat ne kesän hellekelit? Ei ole hyötyä asua hiekkarannan lähellä, jos kelit eivät suosi. Postauksen kuvat on otettu kesäkuun alusta, jolloin lämpomittari näytti hellelukemia. Tuolloin kävimme mm. Suomenlinnassa ja Korkeasaaressa. Lapsen riemua on niin ihana katsoa, ja kesä on loistavaa aikaa nähdä ja kokea kotimaassa. Meillä on jäljellä vielä monta paikkaa, missä pitäisi kesän aikana ehtiä Eemin kanssa käymään. Näistä on ensi viikolla vuorossa Herra Hakkaraisen talo Sastamalassa. Missä paikoissa te olette käyneet / aiotte käydä kesän aikana? 


Nyt ulos nauttimaan auringosta, kun se jälleen pilvien takaa saapui esiin!

Ihanaa viikonloppua! 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kevään kivoin viikonloppu

Huhtikuussa meidän perhe suuntaa toista kertaa Lapsimessuille, jotka järjestetään tänä vuonna 15.-17.4. Helsingin messukeskuksessa. Lapsimessujen kanssa samaan aikaan messukeskuksessa on myös Model expo, Kädentaito, Outlet Expo sekä Eläinystäväni (la-su) messut. Samalla lipulla pääsee siis kaikille messualueille! Viime vuonna käytiin kurkkaamassa tuo eläinpuoli myös, ja oli ihana silitellä mm. eri rotuisia koiria. Nyt kun Eemi on vanhempi, niin tuo puoli taitaa olla aika kiinnostava! Itse odotan messuilta eniten sisustus- ja lastenvaatepainoitteisia osastoja. Eemi taas nauttii varmasti niistä osastoista, joissa pääsee puuhastelemaan jotakin ja maistelemaan erilaisia tuotteita (viime vuonna Onnipuurot oli ehdottomasti lemppari). Lisäksi veikkaan Muumien näkemisen olevan taas kova juttu! Äitinä ihaninta on tietysti katsoa oman lapsen iloa, mutta mukavaa, että messuilta löytyy myös vanhemmille (ja raskaana olevillekin) paljon kaikenlaista!


Ja nyt asiaan... Sain Lastentarvike Muksutallilta kaksi ylimääräistä lippua, jotka haluaisin arpoa blogini lukijoiden kesken. ♥ Jos messut kiinnostavat, ja liput on vielä hankkimatta, niin osallistu ihmeessä!


Mukaan arvontaan osallistut kirjoittamalla sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään ja kertomalla, mitä odotat  messuilta eniten. (Messuohjelman ja näytteilleasettajat pääset katsomaan täältä.) Arvonta päättyy tiistaina 5.4. niin ehdin postittamaan liput vielä voittajalle.

Onnea arvontaan ja mukavaa viikkoa!  

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Uudistunut työnurkkaus


Yläkerran "aula" on toiminut meillä alusta asti tietokone/työtilana. Viime syksynä halusin kuitenkin tilaan hieman muutosta ja kunnollisen työpöydän aikaisemman Hemnesin lipaston tilalle. Lipasto oli todella ihana, mutta ahdas, kun sen sisälle piti ahtaa tulostinkin. Paikallisesta kirppisryhmästä löysin kahdellakympillä vanhan työpöydän, joka käytiin nopeasti hakemassa kotiin. Pienen hionnan jälkeen pöytä sai pari kerrosta valkoista puuvahaa ylleen ja valmista tuli. Vetimet ovat alkuperäiset. 

Työtila on meille riittävän kokoinen, eikä tietokone ole edes päivittäisessä käytössä. Läppärin tilalle haluaisin iMacin, mutta kukkaro on toista mieltä. Ehkä sitten joskus!  

Täältä voit käydä kurkkaamassa, miltä työnurkkaus näytti aikaisemmin, klik

Mukavaa uutta viikkoa! 

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Susta enkelit pitävät huolta

Marraskuussa huomasimme rakkaan kultaisennoutajamme Dinan käytöksessä jotain outoa. Hengitys välillä vaikeutui, ja koira sai nenäpunkkimaisia kohtauksia. Nuo kohtaukset menivät aluksi ihan hetkessä ohi, ja ajateltiin koiran nenässä olevan pölyä tms. mikä pistäisi aivastelemaan ja hengittämään hassusti. Koska perheemme toinen koira oli täysin oireeton, ajateltiin heti ettei kyseessä voisi olla nenäpunkki. Näitä hassuja kohtauksia tuli silloin tällöin, muutaman viikon ajan. Dina voi muuten kuitenkin mainiosti, ja oli oma reipas itsensä.


Joulukuun alkupuolella tällaisen kohtauksen jälkeen tuli kuitenkin yhtenä iltana runsaasti verta Dinan toisesta sieraimesta. Verta tuli noin kymmenisen minuuttia, ja oli todella rajun näköistä nähdä valkoisen koiran naama veren peitossa. Soitin välittömästi eläinlääkäriimme, ja kerroin Dinan tilasta ja näistä kohtauksista kaiken mahdollisen. Lääkäristä olivat kuitenkin sitä mieltä, että varataan seuraavalle päivälle aika, mistään akuutista tuskin olisi kyse. Uskaltauduimme lähtemään muutamaksi tunniksi pois kotoa, ja kotiin palatessamme huomasimme keittiössä veriroiskeita siellä sun täällä. Olo oli lohduton, ei auttanut kuin odottaa seuraavaan päivään. 

Seuraavana iltana lääkärissä Dinalta otettiin useita verikokeita, joista tutkittiin kaikki mahdollinen (tulehdusarvot, maksa- ja munuaisarvot, puna- ja valkosolut jne.), mutta kaikki olivat normaaleja. Keuhkot kuvattiin kasvaimen varalta, mutta keuhkokuvatkin olivat normaalit. Itse arvelin ja pelkäsin kasvainta nenäontelossa, joten päädyttiin varaamaan aika joulun jälkeen nenätähystykseen. Joulupyhien jälkeen Dina vietiinkin iltapäiväksi klinikalle tutkimuksiin. Kuulemma toisessa sieraimessa (siinä josta veri aina tuli) oli huomattavissa muutoksia toiseen sieraimeen verrattuna. Tästä sieraimesta otettiin koepalat, jotka lähtivät muualle tutkittavaksi. Tulosten saamisessa menisi muutama viikko. Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on joko kasvain tai nenäsieni. Nenäsieni olisi hoidettavissa, kasvain taas..


Joulukuun ajan verta tuli silloin tällöin, kohtauksia useammin. Lenkillä käyminen oli lähes mahdotonta, ulkona kohtaukset iskivät kaikista helpoimmin Dinan innostuessa vastaantulijoista tai toisista koirista. Pian ne eivät enää loppuneetkaan kovin helpolla, ja lääkäri suositteli, että emme lenkkeilisi kotitietä pidemmälle. 

Tammikuun puolivälissä saimme vihdoin tulokset. Tuloksissa ilmeni, että kyseessä ei ole nenäsieni, mutta kasvaintakaan ei voida täysin vahvistaa. Tämä hämmensi. Meille kuitenkin kerrottiin, että luultavammin kyseessä olisi kasvain, mutta se olisikin muualla päässä, jonne ei nenätähystyksellä tietenkään päässyt. Meille ehdotettiin 700€ maksavaa pään ct-kuvausta. Tätä samaa kuvausta meille ehdotettiin jo joulukuussa, mutta päädyimme silloin valitsemaan vain tähystyksen, koska lääkäri suositteli sitä enemmän, jos ei molempia halunnut tehdä samalla kertaa. Tässä kohtaa vakuutuksen sairaskulukatto alkoi lähestymään jo tämän vakuutuskauden osalta. Oli punnittava haluammeko todella maksaa 700€ täysin omasta pussista, vain kuullaksemme sen mikä jo tiedettiin melko varmaksi ilmankin. Tuon rahan olisin maksanut mieluusti, jos se olisi meitä jotenkin auttanut. Valitettavasti koiran päänalueen kasvain ei ole mikään ihan pikkujuttu.. Hoitovaihtoehtoina oli sädehoidot Tukholmassa (niitä ei ole Suomessa saatavilla) ja leikkaus Helsingissä. Valitettavasti tuon leikkauksen hinta oli todella suuri ja onnistumismahdollisuus erittäin pieni. Sädehoitojen ja Tukholman matkojen hinnoista puhumattakaan! Päädyimme lääkärin kanssa kokeilemaan antibioottikuuria Dinalle, josko se auttaisi oireisiin. 

Ja auttoihan se! Pari päivää kuurin aloittamisen jälkeen kaikki oireet katosivat! Ajateltiin jo kyseessä olleen jotain ihan muuta, mihin antibioottikuuri tepsi. Lääkärin kanssa sovittiin, että soitellaan kuurin loputtua. Kuuri kesti kolme viikkoa, ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Emme yhtään osanneet aavistaa mitä olisi vielä tulossa..


Noin viikko kuurin loppumisen jälkeen oireet palasivat. Hengityskohtauksia en itse nähnyt tai kuullut juuri ollenkaan, mutta se veri.. Sitä tuli useat kerrat päivässä. Lääkäri ehdotti antibioottikuurin uusimista, mutta mainitsi samalla ettei se ole ratkaisu. Auttaa hetkellisesti, muttei paranna mitään. Moni koira on voinut pääkasvaimen kanssa elää yli vuodenkin, mutta valitettavasti siinä lopulta käy huonosti. Antibioottikuurilla koira ei tietenkään voi elää, jos nyt uusittaisiin kuuri, niin sen jälkeen tulisi olla muutama kuukausi ilman. Sovittiin, että seurataan tilannetta ja soittelen klinikalle, jos muutoksia tulee. Saisin noutaa myös antibiootit ja kipulääkkeet Dinalle klinikalta, jos koen hänen niitä tarvitsevan. Tämän jälkeen tilanne lähti huononemaan rytinällä, ja soitinkin klinikalle muutaman päivän ajan kerran päivässä. Dina alkoi olemaan vetäytynyt ja verta tuli useamman kerran päivässä sekä öisin reippaammin. Nenään hän ei antanut koskea ollenkaan, joten selvästi kipujakin oli. Toivoimme kuitenkin parasta. 

En olisi ikinä uskonut että tilanne olisi voinut mennä niin huonoksi niin nopeasti. Alle viikossa oireiden palaamisesta oltiin jo todella huonossa ja ikävässä pisteessä. Verta vain tuli ja tuli, ja olo oli lohduton. Koirakin oli tietysti hämillään, eikä ymmärtänyt alkuunkaan mistä on kyse. Yhden päivän aikana tilanne äityi niin pahaksi, että sain itse pienen paniikki-itkukohtauksen. Ymmärsin, ettei mitään ole enää tehtävissä ja koiran ei oikeasti ole hyvä olla. Lääkärin kanssa oltiin yhtä mieltä, Dina olisi päästettävä sinne missä ei enää satu.


Saimme sovittua, että tulemme klinikalle illalla heti kun pääsemme. Klinikan aulassa odotellessa verta tuli jatkuvasti.. Kun pääsimme huoneeeseen ja Dina rauhoitettiin, niin veren tulo yltyi. Verta pulppusi nenästä hurjia määriä, ja niin surullinen kuin tilanne muutenkin oli, tuo näky sai minut vielä surullisemmaksi. Mitä jos tuo olisi tapahtunut ensi yönä kotona? Onneksi olimme jo tässä kohtaa klinikalla ja kärsimykset olisivat pian ohi Dinan osalta. Omani olivat vasta alussa. Jokainen koiranomistaja tiedostaa varmasti sen, että koiran hankkiessaan sitoutuu ajattelemaan aina koiran parasta. Tuo koiran paras tarkoittaa juuri näitä vaikeita ratkaisuja, joita omistajan oma sydän ja mieli eivät ymmärrä, vaikka järki niin sanookin. On kamalaa päättää toisen elämästä ja kuolemasta. Mutta niin itsekäs ei voi olla, että pitäisi toista väkisin elossa, vain siksi ettei itse osaisi kohdata sitä suunnatonta surua. Tuon päivän ja siitä viikon eteenpäin itkin vähän väliä ja missä sattui. Suru oli suunnaton. Onneksi monta ystävää pisti viestejä päivittäin ja kyseli vointia, ja hokivat, että teimme oikean ratkaisun. Vaikka sen oma pää ja lääkärit sanoivat, niin silti olo oli kamala. Päällimmäisenä mielessä oli ajatus, että olin pettänyt parhaimman ystäväni. Ystävät onneksi muistuttivat, että en pettänyt vaan tein juuri päinvastoin. Pidin lupaukseni ja ajattelin koirani parasta, vaikka olo kamala olikin. Onneksi muistot ja valokuvat säilyvät.

Dina 2008 - 2016

Terveiset pilven reunalle, ikävä on suuri.